Ripset

Tein sitten päätöksen, että aion nyt vähän aikaa pitää taukoa ripsenpidennyksistä. Nämähän on ollut minulla nyt reilut neljä kuukautta, enkä ole päivääkään katunut päätöstäni ottaa ne. Nyt kuitenkin rahanpuutteessa ja omia ripsiäni ajatellen yritän siis pärjätä ilman näitä jatkeita ainakin pari kuukautta. Tarkoitus olisi laittaa ne sitten taas kesäksi, mutta saa nyt nähdä kestääkö kantti siihen asti, koska jo nyt tämä päätös on tuntunut niin sydäntäraastavan vaikealta.Joo tiedän, kuulostaa yltiö pinnalliselta, mutta se, joka näitä kerran on kokeillut tietää varmasti tunteen.
Omia ripsiäni on aina kehuttu tuuheiksi ja pitkiksi ja monet luuli aiemminkin, että omani olisivat pidennykset. Ehkä tää tieto lieventää pikkasen epävarmuutta, mutta tiedostan silti hyvin, että nää jatkeetkin on tosiaan puolet pidemmät kuin miun omat ripset.

Tuo epävarmuus on ehkä oikea sana kuvaamaan tätä tunnetta, koska eihän miulla ensinnäkään ole mitään hajua, miltä miun omat ripset näitten kuukausien jälkeen mahtaa näyttää.

Miten näinkin mitätön asia voi nostaa itsetunnon taivaisiin? Silmät on ehkä aina ollu se, mihin minä kiinnitän huomiota ihmisissä ja tietysti myös itsessäni. Vaikka kehuja on tullut vaan tytöiltä, eikä kukaan miespuolinen ole edes asiaa tajunnut, niin kyse ei ookaan siitä. Se on ne viisi minuuttia aamulla ja ennen jokaista lähtöä, jotka säästää ja se varmuus, kun tietää, ettei meikki ole tälläkään kertaa levinnyt vaikka olisi juuri kävellyt ukkosmyrskyn läpi.

Niinkuin monessa muussakin asiassa, ei ole tärkeää se huomaako muut, mutta kun itse tietää niin se hohkaa itsevarmuutena kaikessa muussa. Enkä koe tekeväni tässä mitenkään väärin, koska onhan tämä miun "pahe" ehkä siitä lievemmästä päästä, eikö?

  

-sini