Long time no see

Ja taas pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa. Hirveesti on ollut kaikkea uutta muutosta ja muuta mikä on pitänyt kiireeisenä. Eli oikeastaan uusi koulu. Ja niin tulihan mulla tossa 20 vuotta blakkariinkin! Rihannan keikka On the Beach:ssa oli tosi siisti myös! Vaikka Rihannaa saikin odottaa yli tunnin ja sääkin oli mikä oli, niin tunnelma oli kuitenkin todella hyvä. Ehkä en enää toisten lähde kuitenkaan seisomaan väkijoukon keskelle useaksi tunniksi putkeen.

Nyt on kuitenkin kesä takana ja uusi elämän uudessa koulussa alkanut. Kesä meni kyllä tosi nopeasti, aivan liian nopeasti, mutta toivotaan että ensi kesä tulee myös nopeasti.. Hyvähän se on tässä syyskuun alussa alkaa jo miettiä ensi kesää. Nyt ollaan kuitenkin täällä ja ollaan päästy kokemaan jo kolme päivää kestänyt melontaretki ja eilen oltiin kalliokiipeilemässä! Okei melontaretkellä olin itse kipeänä, joten luonnollisesti se jäi vähemmän miellyttävämmäksi reissuksi. Ehkä huonot muistot unohtuu ja joskus tulevaisuudessa tulen vielä melomaan, tai sitten en... 

Mutta itse kalliokiipeily/laskeutuminen oli kyllä aivan huippua! Alkuun laskeuduttiin n. 20 metriä suoraa kallioseinämää. Se jännitys minkä tunsi siinä kallionreunalla, kun oli lähdössä laskeutumaan oli mun mielestä niin hienoa! 20 metriä laskeutumista oli kuitenkin aika lyhyt matka loppuen lopuksi. Sitten päästiin kokeilemaan itse kiipeilyä. Olen aikaisemmin kiivennyt sisällä kiipeilyseinää, mutta nyt pääsi kokeilemaan kiipeilyä ihan luonnossa. Se tunne, kun olet päässyt vaikeuksien kautta kiipeämään ylös asti on ihan huima! Ne reitit mitä meidän ryhmä kiipesi oli ehkä asteikolla 3-4 muistaakseni. Tykkäsin siitä jännityksestä mitä kiipeily tuotti. Siinä on vaan päätettävä, että on mentävä ylös asti, sillä keskenkaiken ei voi alkaa epäröidä. Mutta tottakai meillä oli kuitenkin varmistaja, jos tuntui että ylös meno tyssäsi. Meillä oli vain pieni tutustuminen itse kiipeilyyn ja laskeutumiseen, joita itse pääsin kokeilemaan vain kerran kunnolla. Kun kerran oli päässyt kiipeämään ylös asti, olisi vain tehnyt mieli kiivetä lisää. Seuraavana päivänä harjoiteltiin sitten varmistamista ja laskeutumispaikkojen rakentamista.

Lajista itsestään jäi kuitenkin aika hyvä maku ja ei tule varmasti jäämään viimeiseksi kerraksi. Vaikutti ainakin, että voisi olla oma juttu tai ainakin tuota tykkäisi aina välillä käydä harrastamassa. Valitettavasti kuvia ei hirveästi saanut, kun en viitsinyt puhelinta kalliolle kiikuttaa, mutta lähtöpaikalla tuli räpsittyä muutama kuva.

-Marianna